Kiinnostus vanhoihin työtapoihin ja tekemisiin on kulkenut verenperintönä mukana. Isoisäni teki hevosrekiä, kelkkoja ja muita vanhanajan tarvekaluja. Kalanpyydyksiä hän valmisti myyntiin asti. Hänen veljensä on veistänyt veneitä. Isänikin on tehnyt aikoinaan veneen omaan käyttöön.
Kiinnostus perinne – ja hirsirakentamiseen pyöri isäni mielessä pitkään ja sen opetteluun tarjoutui mahdollisuus kun Saarijärvellä järjestettiin hirrenveistokursseja. Kurssilta hän kävi hakemassa hirrenveiston perusteet noin 20 vuotta sitten, jonka jälkeen alkoi kokeilemaan veistämistä käytännössä. Ajan myötä ja taitojen karttuessa, muodostui hirrenveistosta liitännäiselinkeino tilalle. Siihen aikaan toimeentulo tuli maanviljelyksestä.
Muutama vuosi sitten isäni luopui karjanpidosta. Rakennustöistä ja hirrenveistosta tuli pääelinkeino.